Piirileiritys 2012

kuva: A.Liinamaa (kuva Loma-Rantalan kuva-arkisto)
kuva: A.Liinamaa (kuva Loma-Rantalan kuva-arkisto)

 

Tahkon leiri ja vähän muutakin

 

Leireilimme Tahkovuorella viime syksyn tapaan. Viime vuodesta poiketen majoituksen vaihdoimme Loma Rantalan mökkimajoitukseen. Ohjelma oli suurin piirtein viime syksyn tapainen, johon muokkasimme hieman sisältöä.
 

Perjantaina aloitimme leirin perinteisen rullahiihtoharjoituksella, jossa perehdyimme tekniikkaan ja tasatyöntäen lihaskestävyyteen. Iltaohjelmassa oli jumppa.
 

Lauantaiaamuna urheilijat ryntäsivät tekemään tehopainotteista sauvarinnettä, johon tein tiedustelun hieman ennen kuin itse pääroolin esittäjät ehtivät paikalle. Mielestäni suurimalla osalla harjoitus onnistui sovitulla tavalla. Sovittu tapa oli lähteä tekemään harjoitusta nousevalla vauhdilla ja loppuun sai pistää kaiken peliin, jos se lenkkari oli hyvin syönnillään. Joillakin kävi vähän päinvastoin, eli alussa mentiin täysiä ja lopussa niin kovaa kun päästiin. Tämän tyylisiin harjoitteisiin toivoisinkin valmentajilta ja muilta taustajoukoilta läsnäoloa ja opastusta harjoituksen onnistumiseksi. Iltapäivän harjoituksena oli vapaan rullahiihtoharjoitus, jonka pääteema oli tekniikka ja sen kuvaus. Illan ohjelma oli omatoiminen lihashuolto.
 

Sunnuntaiaamun ohjelmassa oli pitempi peruskestävyysharjoitus juosten ja kävellen. Aikaa siihen oli varattu n. 3 tuntia. Jakauduimme harjoituksessa kolmeen erivauhtiseen ryhmään, joiden vetäjinä toimimme Katin ja Arton kanssa varmistaaksemme viimevuodesta viisastuneena, ettei kenenkään tarvitse harhailla ja käyttää koko aikaa oikean reitin etsimiseen. Kenenkään ei tarvinnut tehdä harjoitusta yksin. Kilometrejä harjoituksesta kertyi n. 18 - 22km.
 

Majoitus ja ruokailut ansaitsevat suuren kiitoksen ja uskonkin, että Pohjois- Savon Hiihto harkitsee jatkossa samassa paikassa leireilyä!
 

Viikonlopun ja aikaisempien leirien yhteenvetona toteaisin, että suurin osa ryhmäläisistä keskittyy ja toteuttaa harjoitukset sovitulla tavalla ja pieni osa ryhmästä koettaa oikotietä onneen menemällä siitä mistä aita on matalin häiritsemällä samalla muidenkin harjoitteita ja palautumista. Käytännössä niin, että mitään ei tehdä silloin, kun me valmentajat emme katso ja luullaan vielä ettemme huomaa sitä;)

Kauden viimeiseltä leiriltä toivonkin ryhdistäytymistä nimenomaan siltä pieneltä ryhmältä ja nimenomaan siksi, ettei kenellekään jää huono maku kuluneesta harjoituskaudesta ja leireistä.
Olisiko ensimmäinen leiri minun piirivalmentajan uralla ettei joku kysy ”joko voi lopettaa”? Lyhyt lause, mutta osoittaa aika paljon urheilijan motivaatiosta. Ryhmässä olohan oli tälle kaudelle vapaaehtoista, koska emme tehneet valintoja, vaan nuoret urheilijat saivat itse osoittaa halukkuutensa osallistua leireille ja kehittyä sitä myöten urheilijoina.

Leirien tavoitteena olen pitänyt yhdessä harjoittelua, nuorille tärkeitä harjoitteita ja sen, että jokaiselta leiriltä jäisi joku asia kotiin viemisiksi. Muukin kuin se, miten vältyttiin tekemästä joku asia niin kuin oli sovittu!
 

Treeni- intoa syksyyn! Ja toisaalta nuorille malttia harjoitteisiin, koska kuitenkin nuorten tärkein kehittymisen tae on hyvä pohja, eli peruskestävyys, johon voi sitten myöhemmin alkaa jalostamaan sopivissa määrin sitä ”laatua”!

t. Mika

 

2012 leiritykset avattu Pärnävaaralla

 

Kauden 2012- 2013 piiriryhmien leiritykset avattiin perinteiseksi muodostuneella yhteisleirillä Pohjois-Karjalan hiihdon kanssa Pärnävaaralla.

Ihan alkuun esitän kiitokset pääosanesittäjille (urheilijat) hyvin onnistuneesta leiristä!

Jälleen kerran meitä onnisti säiden puolesta, joka on olennainen osa silloin kun tehdään rullahiihtoharjoitteita. Ohjelman kaava oli samanmuotoinen kuin edelliskerroillakin, eli siirtymä rullaradalle jalkaisin ja varsinainen harjoittelu tapahtui rullasuksilla. Tästä kaavasta osa hopeasompaajista poikkesi siten, että hiihtoharjoittelu tapahtui turvallisemmalla reitillä, jonne tarvitsimme kyytiapua.

Edelliskausista poiketen tekniikkakuvauksia oli vähemmän, koska urheilijoiden toiveena on ollut, että pitäisi olla enemmän aikaa ns. sosiaaliseen kanssakäymiseen. Alkupuheessa mainitsin asiasta ja toivoin tuon meidän venymisen myötä yövalvomisten vähenevän. Urheilijat ainakin näyttivät vähemmän väsyneeltä, kuin edelliskerroilla. Kuvauksia purettiin sillä mielellä, että jokainen näkisi ainakin kerran omaa hiihtoa videokuvattuna. Suurin ”syy” tähän kuvausten vähäisiin purkamisiin on suuri osallistuja määrä, eli palautteissa raapaistiin vain pintaa. Jos urheilija oli aktiivinen, niin sai enemmän reaaliaikaista palautetta jo rullaharjoitusta tehdessä. Mielestäni ja kommenteistakin päätellen kuormitus oli jotakuinkin riittävä.

Majoittuminen tapahtui Vaivion leirikeskuksessa, jossa on upeat puitteet, hyvä ruoka ja riittävästi tilaa isommallekin ryhmälle. Iltaohjelmassa oli saunomista ja uintia hienoissa rantamaisemissa.

Toivotaan, että jokaisella oli jotain kotiinviemistä tältäkin leiriltä.

Kiitos myös Katille, Artolle, Karkkulaisen Juhalle ja Surakan Tomille!

Urheilijoille hyvää harjoitteluintoa syksyä kohti ja käyttäkää hyväksenne hyviä lähialueiden harjoitteluolosuhteita! Ja tsemppiä alkavalle lukukaudelle!

t. Mika